Psyllium on ravintokuitua, joka puhdistaa elimistöä (kauniisti sanottuna). Itse olen tavannut lisätä VÄHÄN jauhetta aamupalapuurooni ja tarvittaessa muihinkin päivän aterioihin, mikäli vatsan toiminta ei ole optimaalista. Psylliumia käytettäessä täytyy muistaa juoda paljon vettä, sillä kuidut sitovat itseensä nestettä. On myös täysin järkeenkäypää, että runsas veden nauttiminen yhdessä kuituvalmisteen kanssa edistää tuotteen toimivuutta (=kuonan posto suolen seinämistä). Tästä lähin siis, mikäli kärsit vatsan ongelmista koita psylliumia ennen kuin kurvaat apteekkiin tai lekurille.
Keholle tarpeellisia ravinteita !
Eron huomaa yleensä nopeasti ja tuote on varmasti toimiva, joten kannattaa olla varovainen annostuksen kanssa. Annostussuositus on noin 1rkl/pvä ympäri vuoden tai kuurina. Itse ripottelen psylliumia runsaaseen veteen, valmiiksi keitetyn puuroni sekaan ja sekoitan hyvin. Koostumuksesta tulee sitkeää ja notkeaa massaa. Psyllium sopii erityisen hyvin taikinamaisiin ruokiin ja toimii hyvin “turvottajana” esimerkiksi kakkupohjissa tai muissa vastaavissa.
Ja vatsa kiittää...
Voitte tehdä kaverille kiusaa ja lisätä reilulla kädellä psylliumia hänen ruokaansa. Ei vaiskaan! Ehdotan, että aloitat psylliumin käytön pienestä annoksesta ja lisään pikkuhiljaa. Löydät varmasti itsellesi toimivan annoskoon.
Lakkakääpä, psylliumjauhe ja nokkosjauhe rivissä.
Reilu kaksi viikkoa sitten palattiin Suomeen EM- kisareissulta Espanjasta. Vasta 2 viikkoa sitten?? Mitä ihmettä! On tapahtunut niin paljon, että tuntuu kuin olisi mennyt ainakin kuukausi jo kotona.
On ollut koulua, töitä, treenejä, ihmissuhteiden hoitamista ja muita asioiden hoitoa. Kisojen jälkeen on aina tärkeää pyrkiä palautumaan mahdollisimman hyvin kisavalmistautumisesta, varsinkin kun mitään kisataukoa ei ole tiedossa. Haluan jatkaa kisakauttani suunnitelman mukaisesti syksyyn, eli SM-kisoihin, joista tähtäimenä kilpailupaikka (ja SE MITALI) MM -kilpailuista. Nämä kilpailut käydään syyskuussa. Palautumista olenkin koittanut edistää mahdollisimman ravinteikkaalla ruoalla (kisan jälkeisten mässäilyjen jälkeen:-)) sekä rentoutumisella. Rentoutuminen on ollut hieman haastavampaa, mutta onneksi ainakin uni maittaa.
Monet kauhistelevat hurjaa kilpailutahtiani, ja onhan se ollut kieltämättä hurja. Alle vuodessa käytynä on jo viidet kilpailut, joista kahdet ovat olleet arvokisat. Olen kuitenkin sanonut kaikille, että tämä on se mitä haluan tehdä. Olen päästä varpaisiin rakastunut tähän mitä teen. Elän unelmaani, saan olla huippu-urheilija. Ja tavoitteeni ovat edelleenkin korkealla. Jalat maassa – pää pilvissä.
Aamulenkille ja sitten supersmoothieta!
Tai no – tästäkin voi tietysti olla montaa mieltä, että olenko huippu-urheilija? Huippu-urheilija määritelmä tarkoittaa sitä, että urheilija kilpailee kansainvälisellä tasolla omassa lajissaan. Mutta toisaalta huippu-urheilijoiksi mielletään vain ne, jotka saavat tehdä sitä täysipäiväisesti työkseen.
Pääsin eilen seuraamaan valmennusopintojeni vuoksi Vierumäellä taitoluistelun maajoukkueen harjoituksia ja kuvasin heidän tekemisiään dartfish -kuvauslaitteella, jota käytetään juurikin esimerkiksi taitolajeissa tekniikan opetteluun ja hiomiseen. Sain siis seurata aivan vierestä sitä “oikeaa huippu-urheilijan elämää”. Treeniä, ruokaa, lepoa – ja taas treeniä. En väitä etteikö näistäkään urheilijoista osa kävisi koulussa tai tekisi muitakin juttuja, mutta esimerkiksi Kiira Korpi hyvänä esimerkkinä, on urheilijana upeassa asemassa.
(Kiiran hypyt näyttivät muuten upeilta, ja muutenkin oli mahtavaa seurata hänen nöyrää ja iloista asennetta koko treenien ajan. On siinä hieno urheilija! Toivottavasti Kiiran loukkaantumiset ovat nyt takana päin ja hän pääsee tekemään ehjän kauden ensi vuonna. Tsempit Kiiralle!)
Meillä on ollut koulussakin paljon keskustelua urheilun etiikasta. Miksi esimerkiksi toisia lajeja arvostetaan enemmän kuin toisia?
Miksi välillä tuntuu siltä, ettei “fitness” ole kaikille urheilulaji, vaan se mielletään pelkkänä harrastuksena?
Oikeastaan osaan vastata noihin kysymyksiin myös itse, mutta silti nuo kysymykset nousevat välillä pintaan ja minusta on hyvä että muutkin miettivät niitä. Fitneksestä on tehty eräänlainen viihdelaji, ja varsinkin bikini fitneksen myötä se on tullut suuremman yleisön tietoisuuteen, mikä on tietenkin hyvä asia, mutta itse toivoisi, että se miellettäisiin myös oikeasti urheilulajiksi. Itse olen ainakin koittanut saada ihmisille sellaista kuvaa ja olenkin mielestäni ainakin joissain määrin siinä onnistunutkin.
Itse olen ollut lajissa mukana alusta saakka nimenomaan urheilijana. Vaikka olenkin tehnyt kaikesta “julkista” blogien muodossa, niin se ei ole missään vaiheessa ollut prioriteeteissani korkeimmalla. Blogin kirjoittaminen on ollut minulle keino purkaa omia ajatuksia, saada ja antaa muillekin motivaatiota, sekä seurata tavallaan omaa tekemistä tekstien kautta. Joka kerta kun kirjoittaa tekstin, oppii samalla itsestään ja omista ajatuksistaan jotain uutta. Nytkin itseasiassa lähdin kirjoittamaan otsikolla “treeniä, detoxia ja ihana kesä!”, mutta aihe vaihtui parin ekan kappaleen jälkeen. Pitää mennä flow’n mukana. :’D
Tämä tarkoittaa myös sitä, että kaikki lajin mukana tuleva “blingbling” -touhu ja kilpailukaunistautuminen ovat oikeasti kaukana siitä normaalista urheilijan arjesta, jota elän suurimman osan päivistä vuoden aikana. Kisaviikolla on kiva fiilistellä kaunistautumista ja tulevaa lavalla oloa, bikineitä ja kisa-asua, mutta se ei ole se tämän lajin ydin (joka tuntuu joillakin olevan päällimmäisenä mielessä kun lähtee kisoja kohti).
Onko sitten tämä urheilua vai ei? Saanko itseäni huippu-urheilijaksi, vai olenko vain fitnessharrastaja? Sen perusteella, että en saa tästä yhtään rahaa, on tämä tietenkin vain harrastus.
Mutta jos katsoo päiväohjelmaani, tavoitteitani, asennettani, sitoutumista ja sitä tahtoa mikä minulla on tehdä tätä, voisin luonnehtia itseni huippu-urheilijaksi. Toisaalta, saanhan kutsua itseäni vaikka tähtinäyttelijäksi jos siltä tuntuu. 
Hahah. Koen myös, että se työ minkä teen kilpailuja varten, on verrattavissa muiden lajien kilpailuvalmistautumiseen. Sen lisäksi että treenaan vapaaohjelmaani ja fysiikkaani, katson vain “hieman” tarkemmin mitä pistän suuhuni. Ja luulisi tuon olevan vain hyvä asia. 
Tällä hetkellä motivaatio on erittäin korkealla itseni kehittämisen suhteen, varsinkin urheilijana, mutta myös muutenkin ihmisenä. Välillä stressi meinaa nousta korkealle, kun on niin paljon hoidettavaa ja aika ei millään riitä. Olisi mukava ottaa pari ylimääräistä lepohetkeä, mutta varsinkin kevään kisakauden jäljiltä on paljon rästitehtäviä ja töitä tehtävänä. Ja treeni kulkee, mikä on tärkeintä!
Olen kuitenkin varma, että vaikka välillä on taas hieman vaikeampaa, niin se siitä aivan varmasti helpottaa ja sitten niitä lepohetkiäkin löytyy enemmän.
Aamulla oli niin ihana juosta auringossa ja nyt aamiaisen jäljiltä on energiaa alkaa hoitamaan asioita ja koulujuttuja!
Illalla jumppaohjauksia ja huomenna vuoden viimeinen tentti koulussa.
Terkuin “wannabe huippu-urheilija” Eevsku
Lauantaina oli vihdoin CocoVi urheilijoiden tiimipäivä, jota olin odottanut pitkään. Mukana olivat itseni lisäksi Elsa, Janni, Anne, Eve, Sami, Joni ja Rami. Kuvia oli napsimassa Tommi Mankki.
Sami raukka..
Aiheena oli henkinen valmennus ja kouluttajana toimi aivan mahtava Ilkka Rajala. Kyse oli siis NLP Akatemian koulutuksesta, jonka sisällöstä sinänsä on hyvin vaikea alkaa selittämään sen tarkemmin, koska oivallukset olivat varmasti meillä jokaisella niin subjektiivisia… Kuulin, opin ja näin yhden päivän aikana enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitellakaan. Erityisesti opin oman mieleni ja omien ajatusteni hallinnasta. Ilkka kertoi aiheesta todella tyhjentävästi ja teimme myös useita käytännönharjoituksia, jotka konkretisoivat koko hommaa erittäin hyvin.
Esimerkkinä eräs muistamiseen liittyvä harjoitus:
Kaikki onnistuivat harjoituksessa, vaikka aluksi itseäni ainakin epäilytti vahvasti oma muistamiseni. En ole koskaan väittänyt olevani huonomuistinen (päinvastoin), mutta silti epämääräinen lista mitä kummallisimpia sanoja tuntui todella haastavalta. Loppujen lopuksi listan muistaminen oli niin helppoa! Eilen täytyi yrittää muistanko yhä Even minulle listaamat sanat ja kyllähän ne tulivat kuin tykin suusta.
Ja ihan ulkomuistista.Käykää ihmeessä tutustumassa NLP Akatemiaan ja Ilkka Rajalaan http://www.nlp-akatemia.fi/ !!!
Henkilökohtaisesti pystyin käymään koulutuksessa opittujen asioiden avulla läpi pettymyksiäni, opin rentoutumaan, musitamaan, keskittymään ja hallitsemaan erityisesti negatiivisia tunteitani. On tehnyt mieli kertoa jokaiselle vastaantulevalle uusia ahaa-elämyksiäni, mutta parempi, että tutustutte itse aiheeseen. En todellakaan usko höpöhöpö-juttuihin, joten nämä opit ovat täysin toimivia. Näin ja koin sen itse. Kysyin Ilkalta esimerkiksi paniikkihäiriön tai masennuksen hoitamisesta ja hän vastasi kutakuinkin näin:
“NLP™:n avulla on mahdollista lyhyessä ajassa ratkaista ongelmia ja saavuttaa pysyviä tuloksia. Monet ongelmat, jotka eivät ratkea perinteisillä psykoterapiamenetelmillä tai joiden hoito perinteisillä menetelmillä on pitkäaikaista ja tuskallista, ovat usein nopeastikin ratkaistavissa NLP™:n prosesseilla. Mainittakoon tässä fobiat, ahdistukset, masennus, jännittäminen, traumaattisten tapahtumien aiheuttamat ongelmat, heikko itsetunto, syyllisyyden tunteet, surutyö, riippuvuudet(alkoholi, tupakka, uhkapeli), paniikkihäiriö, bulimia, anorexia, hyväksikäytön jättämien jälkien korjaaminen, pimeän pelko, lentopelko, jne. Meidän ei enää tarvitse tyytyä siihen, että terapia on olotila, jossa ollaan vuodesta toiseen, vaan prosessi, joka voi korjata esimerkiksi vakavan trauman vajaassa puolessa tunnissa.”
Olen itse suositellut Ilkka Rajalaa jo useammalle, joiden tiedän kärsivän fobioista, masennuksesta, ahdistuksesta tms. Niin vakuuttunut olen hoidon toimivuudesta.
Muun ohjelman ohella tarjolla oli taivaallista raakakakkua, raakasuklaita, luomukahvia, pakuriteetä, luomuhunajaa ja vaikka mitä!
Superherkullista raakasuklaata!
Raakasuklaat ja raakakakku in action. Täysin maidotonta ja gluteiinitonta herkkua.
Juomaksi luomukahvia ja pakuriteetä. Suosittelen ehdottomasti luomukahvia, jos et ole vielä testannut ja arvostat laatua. Maistuukin aivan erilaiselta! Terv. kahvin suurkuluttaja
Koulutuksen jälkeen jatkoimme naisvoimalla taksilla kohti keskustaa, josta kaikki jatkoivat omille teilleen. Even kanssa viihdyttiin vielä parin tunnin ajan yhdessä rupatellen. Oli niin kiva nähdä! Tuon EM-reissun jälkeen tuntuu, että tuli todella läheiseksi monen kanssa. Yksi viikko tiivistä yhdessäoloa riittää, kun on samanhenkistä porukkaa. Harmi, että monen kanssa asutaan aivan toisella puolella Suomea, mutta eihän välimatka ole este – ehkä hidaste. Tätä elämän kuuluisikin olla – hyvää seuraa ja itsensä kehittämistä. I just love my life!
Sai nukkua leveästi!
Tutustuin jälleen aivan upeisiin ihmisiin ja voin olla ainoastaan kiitollinen hienosti järjestetystä päivästä. Päivän päätteeksi pääni oli niin täynnä kaikkea, että oli hyvä rauhoittua hotellihuoneessa yksin ilman mitään sen kummempaa ohjelmaa, nukkua ja suunnata aamulla kohti Vaasaa.
Eilen tein kaksi äärettömän kovaa treeniä ja tällä hetkellä olen lähes kokovartalokipsissä. Koko kroppa on niin hakattu, että huhhuh! Tänään silti jatkuu, sillä viikot käyvät vähiin ennen syksyn kisoja.
Uskaltaisitko kyytiin? hha
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Heipsan! Eihän tässä olekaan vasta kuin kuukausi edellisestä päivityksestä.. 
Minusta on tullut niin hirveän laiska koneella istuja että en ole tännekään lliiemmin eksynyt.. No tässä nyt joka tapauksessa hiukan kuulumisia 
Viime viikolla kotiuduin jälleen Suomeen. Kyllä, siis tässä tämän ja edellisen päivitysen välissä ehdin jo kipaista Phoenixissa ja tulla takaisin. Treenit ovat alkaneet hiukan takkuisesti pienen palauttelun jälkeen. Ehdin tehdä muutamat treenit kisojen jälkeisen levon jälkeen, kun sitten iski aikamoisen sitkeä lenssu. Siitä ei meinannut päästä millään eroon ja vieläkin tuntuu että yskä palaa aina toisinaan ja nokka vuotaa. Noh, tässä vissiin kahdet kovat treenit ehdin jo tehdä kun alaselkä on taas ottanut asiakseen koittaa pilata treenini. Ennenkin alaselkä vaivaa on siis ollut ja nyt tuntunee taas palanneen. Tänään oli jalkapäivä ja erityisesti prässiä tehdessä juimi oikein olan takaa. Jäipä siis kaikki alaselkää kuormittavat liikkeet tekemättä ja tyydyinkin vain ojennuksiin, loitonnuksiin, loitontajiin jne. Voihan räkä sentäs!
Mutta jottei täysin vajota synkkyyteen niin ainakin ilmat ovat ruvenneet käymään mitä miellyttävimmiksi! Aivan ihanaa käydä käppäilemässä Harrin kanssa pihalla kun aurinko paistaa ja Suomi rupeaa heräämään henkiin Love it!
Ja huomenna alkaakin aivan uudenalainen juttu minun treeneissäni, nimittäinHypoxi! Olen jo pitkään halunnut päästä testaamaan Hypoxia ja huomenna alkaa 12 kerran tehokuuri! Kirjoittelen tänne sitten tulevasta kehityksesä ja katoavista senteistä 
Katsotaan minkälaiseen kuntoon tällä oikein pääsee! jeeee, en malta odottaa!!:)
Myös fitnessmalli kilpailu alkaa olla koko ajan vain ajankohtaisempi. Tulevana sunnuntaina pidetään casting tilaisuus Tampereella, josra valitaan 10 finalistia Nordic Fitness Expossa käytävään finaaliin. Ja mikä taso tänä vuonna, huhhuh! Mielenkiinnolla odotan castingiin kutsuttujen tapaamista, voin kertoa että finalistien valinta ei tule olemaan helppoa! Ja finalistithan pääsevätkin tutustumaan mm. CocoVin ihaniin tuotteisiin!
Nyt taas muihin hommiin, heipparallaa!
Aloitin tänään valmistautumisen syksyn kisaan, mutta nyt muistellaan vielä hieman kisatapahtumia kuvien muodossa, tiedossa paaaaljon kuvia.
.JPG) |
| Viimeinen aamutreeni tehty Suomessa, hyvä fiilis! |
.JPG) |
| MOII! Eevsku&Piude lähdössä reissuun. |
.JPG) |
| Espanjaan edustamaan Suomea – oli niiin kiva lähteä!! |
.JPG) |
| Biancaneve teki ihanat tiimitopit! Fiilistelyä ja kahvia hotellin terassilla. |
.JPG) |
| Kisakokouksessa Suomen naisia! Kisakokous kesti tosiaan 6h.. Espanjan tyylillä ei kiirettä |
.JPG) |
| Backstagella Piuden kanssa! Dreambuilders |
.JPG) |
| Rankkaa kisavalmistautumista… Vikan salitreenin jälkeen sai rentoutua! |
BODY -lehden salikuvauksissa, kuvat tulee siis seuraavaan BODY -lehteen
.JPG)
.JPG)
.JPG) |
| Kiitos Umppu & PRIME ihanasta tsemppilahjasta kisoihin! Tuli erittäin tarpeen Ja on muuten hyviä meikkejä! |
.JPG) |
| Kisojen jälkeen käytiin Isan, Jessican, Marjon ja Minnan kanssa Barcelonassa. Vai Floridassa? |
.JPG) |
| Barcelonassa syötiin.. Ja syötiin. |
.JPG) |
| Aina pitää pelleillä… |
.JPG) |
| Toiset juhli banquetissa… Toiset jäätelöbaarissa! |
.JPG) |
| Omnomnommm… |
Espanjasta palatessa “karu” paluu arkeen. Kouluun ja töihin. Ja treeneihin. Mutta asenteestahan se on taas kiinni, eli ME LIKE!!
.JPG) |
| Coachi menossa kouluun. |
.JPG) |
| Oon sekotellu tällä viikolla aivan fiiliksissä smoothieita… Reseptejä tulossa piakkoin. |
.JPG) |
| Viikonloppuna kävin katsomassa voimistelun SM -kisoja ja olin rakkaalla ystävällä yökylässä ja käytiin tietty Tampereella ollessa Smoothie Studiolla pakurikahvilla ja raakasuklaalla |
Muistakaa nauttia auringosta ja iloita pienistäkin hyvistä hetkistä. Välillä myrskyää, mutta kyllä se aurinkokin palaa ja usein vielä kirkkaampana!
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3
Treeniohjelma on Muscle Madnessin myötä taas vaihtunut, ja hapottavat 3-jakoiset setit vaihtuvat käytännössä 4 koko kropan treeniin viikossa. Joka treenissä on mukana joku iso jalkaliike (kyykky- tai mavevariaatio) sekä vaihtelevalla painotuksella yläkroppaa. Nyt ekalla viikolla 3 treenin jälkeen ei voi sanoa, että mikään paikka olisi erityisen rikki treeneistä, mutta kropassa on selkeästi sellainen kokoväsy erilaisesta rasituksesta. Kävin myös sprinttailemassa ja pitkällä kävelyllä tällä viikolla, ja niistäkin jalat kyllä kuormittuvat. Lämpimien säiden myötä olen ottanut myös ohuempipohjaiset barefoot-kengät käyttöön (talvikäytössä olivat barefoot-vaelluskengät).
Viikon 3. treenin etukyykky tuntui edeltävien treenien päälle ihan superraskaalta, ja sarjat saikin tehdä vähän pienemmällä painolla. Reilu kuukausi sitten 13x4x50 oli helppo, nyt 4x7x40 oli varsin raskasta, heh! Olen vuosien saatossa oppinut olemaan vertaamatta omia treenipainojani muiden tuloksiin, ne kun riippuvat aina päivästä, ruokavaliosta (poltetaanko rasvaa vai kasvatellaanko lihasta), muista treeneistä (esim. sprintit ovat superkuormittavia), ohjelmoinnista, liikepareista, lepoajasta, temposta ja varsinkin tekniikasta. Suurin osa saleilla nähtävistä kyykyistä ovat korkeintaan puolikyykkyjä, leuanvedot tehdään kippaamalla, hauiskäännössä kyynärnivel ei suoristu jne. Itse uskon täysiin liikeratoihin, hallittuun negatiiviseen vaiheeseen (ns. alaslaskuvaihe) ja puhtaaseen suoritustekniikkaan.
CocoVilta tulleen care packagen avulla sain tehtyä pitkästä aikaa raakasuklaata. Jostain syystä raakasuklaa oli pari kuukautta tauolla, ja söin sen sijaan kaupasta löytynyttä hyvää tummaa mantelisuklaata, mutta nyt teki mieli tehdä taas oma satsi. Kookosöljyn puutteen vuoksi käytössä oli ekaa kertaa pelkkä kaakaovoi, ja sillä tulikin jämäkkää ja sormissa sulamatonta suklaata. Nom!
 |
| Chocomuki. |
Oletko koskaan juossut sprinttejä? Huomaa, ettei kysymys nyt ollut juoksemisesta “lujaa”, vaan niin lujaa, kuin ikinä suinkaan pääset. Niin lujaa, että meinaat kompastua omiin jalkoihisi, kädet pumppaavat niin kovaa että irtoavat ihan kohta ja seuraavana päivänä vatsalihasten jokaikinen säie on kipeä.
Ylläolevasta linkistä voit lukea lisää sprinttien fyysisistä eduista (ja täältä sprinttailun aloittamisesta), mutta yksi hyvä syy niiden tekemiselle on se, että ne ovat vaikeita. Uskon, että meidän kannattaisi aina silloin tällöin tehdä tarkoituksenmukaisesti asioita, jotka ovat meille vaikeita.
Olen MM-valmennuksen aikana joutunut useamman kerran tekemään ikäviä treenejä. En aio edes yrittää vakuuttaa itseäni tai muita perinteisillä fitnessclichéillä (“siis kyykyt on niin ihanii”), sillä jotkut treenit on vaan ihan oikeasti ikäviä. Onhan se kyykky kiva liike, mutta ei aina. Jos et tiedä mitä tarkoitan, googlaa “German Body Composition” tai “lactic acid training”. Joinain päivinä tiedät, että tuleva treeni vaatisi fuck yeah! -mentaliteettia, mutta fiilis on lähinnä hell no. Hyvänä päivänä on helppoa tehdä hyvä treeni, mutta huonona päivänä siihen kysytään vähän enemmän luonnetta.
 |
| Grumpy Cat kaipaa vähän tsemppausta. |
Meidän sukupolvemme on varmaankin ensimmäinen, joka pääsee näin helpolla. Harva joutuu elämässään tekemään paljoakaan asioita, joita ei halua, tai jotka ovat oikeasti vaikeita.
Omassa elämässäni olen eniten kasvanut henkisesti olosuhteissa, joissa olen ollut selkeästi oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Armeija ja ulkomailla asuminen tulevat ensimmäisenä mieleen. Myös täällä opiskellessa on välillä joutunut venymään pidemmälle, kuin mitä itse tahtoisi.
Raskas treeni on vaikeaa, ja siksi se on hyvästä. Huomaa lauseen alussa oleva sana raskas – lukeutuuko sinun treenisi tähän kategoriaan? Jotkut ihmiset haluavat liikkua hyvänolontunteen tai sosiaalisten kontaktien vuoksi, ja se on ihan ok. Uskon silti, että joskus meidän tulisi haastaa itsemme, ja tehdä jotain oikeasti fyysisesti (ja siten myös mentaalisesti) raskasta. Jollekin se on jumppatunnille meno, jollekin lenkille lähtö, jollekin 10 punnerrusta ja jollekin 12 sarjaa raskasta maastavetoa tempausotteella. Suurimmalle osalle meistä motivaatio liikuntaan lähtee jostain kehollisesta, mutta liikkumalla voi myös rakentaa luonnetta.
Milloin sinä olet oman mukavuusalueesi ulkopuolella?
 |
| Siisteimmät jutut on vähän pelottavia, kuten
tolpalla killuminen väärinpäin. |
Yksi raskaimmista tekemistäni treeneistä tähän mennessä on ollut sprintti-intervalli, jossa juostaan 20s ja levätään (koitetaan hengittää) 10s. Tätä 5 min, 5 min tauko ja uudet 5 min. Paha olo on taattu. Huomaa, että juoksumatolla tämä on ihan sairaasti helpompaa, joten mene ihmeessä ulos. Jos tuossa ennen toisen viisiminuuttisen juoksentelun aloittamista ei tee mieli lähteä kotiin, et juokse tarpeeksi lujaa.
Vaikeita asioita voi harjoitella myös alkamalla lukemaan kokeisiin kerrankin ajoissa, vaikka olisi mieluummin ulkona +27 auringossa. Nyt kutsuvat kaikenkarvaiset parasiitit, mukavaa lauantaita sinulle
Kuva: Googlen kuvahaku
EM-kilpailut on nyt takana päin ja tuntuu todella haikealta palata normaaliin arkeen huikean viikon jälkeen. Kotiintuomisena Espanjasta toinen sija! Jokainen minua seurannut tietää, että nousin lentokoneeseen kullan kiilto silmissä, joten hopea ei varsinaisesti tyydytä. Olen tietysti ylpeä kaikesta saavuttamastani ja äärimmäisen onnellinen siitä, että IFBB ylipäänsä myönsi minulle luvan edustaa Suomea. Olen analysoinut viime viikon tapahtumia yhdessä valmentajani kanssa ja teimme myös suunnitelmat jatkoa varten. Tähtäin on syksyn kilpailuissa, yleisen sarjan karsinnoissa ja tietysti SM-kilpailussa. Tämän viikon otan (joudun ottamaan) rennosti, palautellen kroppaa ja päätä ja ensi viikolla alkaa tapahtua. Hyvä toki levätä välillä, mutta ainahan salille olisi kova hinku. Malttia malttia..
Ensi viikonloppuna on luvassa CocoVi:n tiimipäivä Espoossa, jota odotan aivan innoissani! Kuulemani mukaan ajatukset eivät ole noiden luentojen jälkeen entisellään ja tunnelma tiimin keskuudessa on kaikin puolin mahtava. Aiheena on henkinen valmennus, joka on koko urheiluhistoriani ajan kiinnostanut minua todella paljon. Itse entisenä valmentajana ja joukkueurheilijana uskon henkisen puolen olevan ylimmällä tasolla ajatellen urheilijan menestystä ja hyvinvointia. Toivottavasti saan paljon mietittävää, uutta tietoa ja uusia ulottuvuuksia ja näkökulmia ajatuksiini. Lähden täysin avoimin mielin, vaikka olenkin luonteeltani jääräpäinen. ;D
Tästä kesästä tulee minun kesäni!
Tässä vielä lyhyet kiitokset
Suuri kiitos Suomen joukkueelle, että sain tutustua teihin ja teitte matkasta ikimuistoisen. Mahtavia urheilijoita olette jokainen! Kiitos IFBB:lle, että näitte potentiaalin minussa ja mahdollistitte nämä upeat puitteet. Kiitos kehonhuollosta Carita Varjo, apu on ollut korvaamaton! Kiitos Day To Day ja luottokampaajani Mervi Palomäki useiden vuosien ammattitaitoisesta palvelusta. Kiitos Mass Nutrition ja CocoVi tuestanne! Suuri kiitos rakkaalle avopuolisolleni Tonille, jota ilman en olisi tässä. Kiitos äärimmäisen yksilöllisestä valmennuksesta, mikä on ollut kantava voima ja tehnyt minusta täysin uuden ihmisen Jutta Ventolle. Yhdessä olemme kasvaneet ja oppineet paljon. Kiitos myös perheelle, ystäville ja kaikille teille, jotka olette kannustaneet ja uskoneet minuun
Tämän vuoden osalta mun kisat on kisattu. Hieman harmittaa, etten edes ehtinyt aloittaa kisadieettiä ennen kuin joutuu laittamaan jo pakkia silmään. Niinkin yksinkertainen asia kuin elämä tuli väliin.
Tämä kevät on ollut itselleni erittäin haastava, mutta myös ihmisenä kasvattava. Pääsiäisen jälkeen mulla päättyi pitkä parisuhde. Kymmenen vuoden yhteiselon jälkeen on saanut taas opetella elämää yksin. On ollut aika outoa tulla kotiin, kun kämppä on ollut pimeänä ja hiljaisena. Yleensä, kun alaoven on avannut vastassa ollut kaksi iloista karvakorvaa häntä heiluen. Onneksi mulla on aivan mahtava tukiverkosto, joka on auttanut mua tässäkin tilanteessa. (Tiedätte kyllä ketä te olette. Ootte mulle rakkaita ystäviä.) Hirveästi en ole mielestäni jäänyt asia mörköilemään, vaan olen pyrkinyt menemään eteenpäin.
Reilu viikko sitten alustavissa ultraäänitutkimuksissa todettiin oikeassa olkapäässäni, supraspinatuksessa, pienehkö subtotaali/lävistävä repeämä. Tällä hetkellä olkapää ei kestä punnerruksia, dippejä ja muita työntäviä liikkeitä, joissa tulee kuormitusta olkapäähän. Samassa rytäkässä tuli oikeaan reiteen lihasrevähdys, joka on parantunut kivasti, mutta ei vielä kestä kyykkäämistä. Onneksi sentään selkää, pohkeita ja kätösiä on pystynyt veivaamaan. Perjantaina kävin ortopedillä, joka on aiemminkin hoitanut vammojani. Mekaanisesti tutkimalla todettiin supraspinatuksessa repeämä. Ultraäänituloksiin ei voi luottaa, kun sillä ei näe kuin ödeemat. Keskiviikkona on laaja olkapään magneetti. Sen jälkeen tiedetään minkälaatuinen repeämä olkavarressa on. Valitettava fakta on, että oli repeämä pieni tai suuri, korjaustoimenpide on sama – leikkaus.
Ortopedin mukaan sellaista velhoa ei olekaan joka mun olkapään kuntouttaisi, jos siellä on repeämä. Ei ole mitään tukilihaksia mitä pitäisi vahvistaa, kun niitä on jo vahvistettu viimeiset parikymmentä vuotta ;=). Käytännössä leikkaus on ainoa vaihtoehto, kun maitopurkin nostokin välillä vihlaisee. Hyvä asia on, että olkapää saadaan kuntoon ja se tulee kestämään normaalia treeniä. Valitettavasti korjaus ottaa aikaa ja taas tarvitaan sitä kärsivällisyyttä ja uskoa siihen, että täältä noustaan. Ei ole järkeä aloittaa kisadieettiä, jos olkapää ei kestä treeniä. Lavalle on ihan turha lähteä, jos ei voi olla parempi kuin viime kerralla. Syksyn jälkeen saisi sitten tehdä ihan pimeesti duunia olkapään hermotuksen kanssa, jos leikkausta siirtää. Mahdollisimman pikaisesti vaan leikkuupöydälle, että saa kantositeen pois ennen Suomen sateista kesää. Leikkuun jälkeen käsi on kantositeessä 6 viikkoa, jonka jälkeen voi aloittaa mobiilisaation ja palauttaa normaali liikelaajuus olkapäähän. 4-6 kuukauden jälkeen olkapään pitäisi kestää normaalitreeniä. Tällöin pääsee aloittamaan täysipainoisen lihasepätasapainon korjaamisen. Pitkä ja kärsivällinen urakka siis edessä. Ei tämä mulle ole uutta. On näistä aiemminkin selvitty.
Siinä se murheenkryyni, ojentajamollukka ja iso laastari olkapäässä ;=)
Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä lopullinen päätös dieetin aloituksesta kesäkuun alussa. Oma tavoite oli olla niin hyvä syksyllä, että minut olisi valittu Arnold Amateur Classic Europeen edustamaan Suomea. Tavoite päästä kilpailemaan AAC:hen, kun on useamman kerran kiertänyt minut syystä tai toisesta. Joka tapauksessa tuo on ollut minun hiljainen tavoite, joka on motivoinut itseäni kehittymään. Syksyn kisakauden jälkeinen offseason oli erittäin hyvä minulle. Rasvaton massa nousi kivasti, kun sai ladata laadukkaita kaloreita ja hiilareita rauhallisesti ilman merkittävää rasvaprosentin kasvua. Mikä parasta ojentajat, mun murheenkryynit, pullahtivat kivasti ja kädet alkoivat näyttää käsiltä eikä pulkan naruista. Vastaavasti sain kirittyä selkää ja pohkeita lähemmäksi koipien, rinnan ja olkapäiden tasoa. Sain myös selätettyä selkärangan liikkuvuusongelmat, jotka haittasivat ja aiheuttivat jännitystä poseerauksessa viime kisakaudella. Lisäksi lantionasennon korjaaminen, poikittaisten vatsalihasten aktivointi, vakuumiharjoitukset ja lantionpohjan lihasten vahvistaminen ovat parantaneet lantion asentoa ja samalla vetäneet korsettia kasaan, jolloin itseäni ärsyttänyt alavatsan pömpötys on poistunut ja vatsapakki kaventunut. Aamupaino on ollut reilut 122 kiloa ja rasvaprosentti Biosignaturen mukaan kaikesta huolimatta kuuden prosentin luokkaa. Aamupaino oli vielä hieman korkeampi ja rasvaprosentti alhaisempi ennen kuin elämä ja olkapää tuli väliin. Ihan hyvässä vauhdissa oltiin ;=)
Lisäksi mun perheellä on ollut tänä keväänä terveyden kannan haasteita. Äiti soitti minulle sunnuntai-iltana ja kertoi mummoni nukkuneen pois. Äiti oli käynyt veljensä kanssa katsomassa mummoa vielä lauantaina. Seuraavana päivänä huoneen ovessa olikin jo kyltti: “Ei saa mennä sisään.” Toisaalta tuli haikea olo ja toisaalta rauhallinen olo. Ainakaan mummo ei joudu enää kärsimään kipua. Hänellä oli pitkä ja hyvä elämä takana ja paljon lapsenlapsia. Tällä hetkellä olo on semmoinen, että olen ihan väärässä paikassa. Mun pitäisi olla kotona mun perheen tukena Raumalla. Onneksi äidillä on monta siskoa ja veljeä tukenaan eikä hänen tarvitse tehdä surutyötä yksinään.
Joskus täytyy olla vaan itselleen armollinen, pistää pienempää silmään ja siirtyä ryömintäkaistalle tarkastelemaan tilannetta ja asettaa uudet tavoitteet. Sotaa ei ole hävitty, vaikka yhdestä taistellusta on jouduttu kunniakaasti perääntymään. On tosi helppoa heittää facebookkiin no compromises ja sanoa, että kaikki tehdään urheilun ehdoilla. Kuinka moni oikeasti ajattelee mitä tuo käytännön tasolla tarkoittaa ja onko sittenkään valmis tekemään niitä uhrauksia, kun tosi paikka tulee? En minä ainakaan olisi enää valmis tekemään samoja uhrauksia, joita olen joskus tehnyt kilpailu-urani vuoksi. Kyseessä on kuitenkin harrastus, vaikka vakava sellainen. Kehonrakennus on antanut minulle paljon lajina, mutta välillä tuntuu myös, että se ottaa myös paljon.
Ei tää elämä ja treenaaminen, niin vakavaa ole!
Kieli pitkänä, vaan eteenpäin!
Kun luen nuorten urheilijoiden kirjoituksia, että nyt kaikki tehdään urheilun ehdoilla ja tähdätään ammattilaiseksi, tuntuu jotenkin, että homma on mennyt överiksi. Ajatus on hieno ja ylevä ja unelmia pitää aina olla. Mitä sitten tapahtuu, jos ammattilaisuutta ei saakaan? Aika harva valitettavasti sinne asti pääsee. Tuntuu aika rajulta, jos kaikki munat laitetaan yhteen koriin ja tehdään vain sen eteen töitä. Toivottavasti sentään vanhemmat ymmärtää kuljettaa rinnalla vaihtoehtoista skenaariota, jos jostain syystä elämä yllättääkin.
Jos ette ole vielä lukeneet Tuomas Kurosen blogikirjoitusta Stop for a moment, niin kannattaa lukea. Dieetti on aika koettelemus koko perheelle, ei pelkästään kilpailijalle. Valitettavasti näistä asioista ei juurikaan saa lukea, kun arki ei ole aina glamouria. Fysiikkalajeissa menestyminen vaatii tiettyä itsekkyyttä, narsismia sanoisi joku, kun keho on työkalu, jota muovataan. Vaikka sitä kuinka yrittäisi olla rajoittamatta muiden läheistensä elämää omien unelmiensa vuoksi, valitettavasti sitä joutuu tekemään arvovalintoja (tietoisesti tai tiedostamatta) päivittäin, jotka voivat olla ristiriidassa omien unelmien ja yhteisten tavoitteiden kanssa. Ei ole helppoa ja vaatii uskomatonta ymmärrystä toiselta osapuolelta miksi niitä ruokakippoja pitää raahata joka paikkaan tai ravintolaillallisella pitää pyytää kastikkeet erillisessä kipossa ja pyytää tarjoilijaa vaihtamaan kermaperunat uuniperunaan. Nostan hattua puolisoille, jotka vuodesta toiseen jaksavat tukea puolisoaan kisadieettien temmellyksessä.
Pitäkää unelmistanne kiinni,
Rambo
Hauskaa vappua!
Tänne Tartoon on saapunut oikea kevät, ja päivisin ulkona pärjää jo kivasti ilman takkia. Muutenkin kuuluu hyvää, treeni kulkee kivasti omalla painollaan ja koulussa on vielä toistaiseksi rauhallista.
 |
| Keväällä kuuluu relata. |
Kevät on ollut syksyyn verrattuna petollisen helppo opiskelun kannalta, mutta isot loppueksamit vaanivat kesäkuun alussa. Tähänastiset “pikkukokeet” eri aineissa ovat vaan pakottaneet meidät opiskelemaan edes vähän jo lukuvuoden aikana, mutta varsinainen arvosanan määrittävä koe on vasta lukuvuoden lopussa. Esim. anatomiasta ehtii vuodessa jokusen asian opiskelemaan – suuressa viisaudessaan joku on päättänyt, että niitä kaikkia on hyvä tentata samassa kokeessa. No, onneksi loppueksameissa ei mennä niin pieniin yksityiskohtiin, kuin mitä lukuvuoden aikana olleissa kokeissa on pitänyt opiskella. Muutaman päivän näit asioita saa silti kertailla.
Koska koulussa on rennompaa, on ehtinyt puuhailemaan vähän muitakin juttuja. Vappuna saatoin eksyä lyhyesti ulos parinakin päivänä. Vappu on täällä iso iso opiskelijajuhla, ja ohjelmaa järkätään koko viikon ajan kaupungilla. Kävin myös muutaman kaverin kanssa paikallisessa eläinsuojelukeskuksessa, Loomade Varjupaigas. Olin varautunut reppanoihin eläimiin surkeissa oloissa ja pienissä häkeissä, mutta yllätyin ihan oloista. Koirat olivat kivassa, rauhallisessa pihassa jokainen omassa kopissaan kettingillä kiinni, ja kissat olivat hyvinvoivan oloisia. Kaikilla oli leluja, pehmusteita ja siistit oltavat – edes kissanhiekat eivät olleet likaisia. Vein ison kasan vanhoja lakanoita ja pyyhkeitä, ja muut meistä veivät myös mm. koiranruokaa.
 |
| Tämä upea herra olisi lähtenyt mielellään mukaan. |
En kyllä montaa asiaa keksi, jotka olisivat yhtä rentouttavia, kuin eläinten paijaaminen. Mieli olisi tehnyt tietysti pelastaa ne kaikki (kuten ylläoleva rotikannäköinen nuoriherra ja pari kolme superihanaa ja ystävällistä kissaa), mutta yhdenkin kissan kanssa tilanne 2 maan välissä on riittävän haastava ilman lisäeläimiä. Ehkä joskus vielä
 |
| Superfood for super bodies – CocoVi <3 |
Treenit kulkevat edelleen kivasti, kun ruokaa on hyvin koneessa Olen syönyt aika paljon ruokaa ja hiilareita, ja tuloksetkin ovat nousseet hyvin. Muscle Madnessin 3. treeniohjelma on loppunut, ja ensi viikolla alkaa uusi, ihan hullunoloinen rääkkäys. Muutaman kerran on tullut sprinttailtua ulkona, ja tänään olisi tarkoitus tehdä treenikaveri Adan kanssa myös tolppaa pitkästä aikaa
Aurinkoista viikonloppua!
Elämä on todella kuin surffausta, aallon pohjalla ryvetessä tieto siitä että täältä ‘noustaan’ antaa toivoa.
Tasapaino, tuo taitolaji taitaa olla viimeisin villitykseni. Ainahan pitää joku ‘projekti’ olla meneillään. Toisaalta elämään nyt vaan sattuu kuulumaan kipu, kasvu ja elemisen sietämätön ihanuus.
Omaa elämää on joutunut tarkastelemaan, etäältä ja vierestä, sen verran terveyden kanssa on ollut haasteita. Kyllä nöyräksi vetää, kylmä suihku toinen toisensa perään. Sitten jossain vaiheessa ne lamput syttyy, uudestaan ja kirkkaampana.
Olen kärsinyt kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista vuosikaudet, mutta joka vuotisten lääkärikäyntien yhteydessä otetuissa kokeissa arvot ovat olleet just ja just viitearvojen sisällä, vaikkakin alarajalla. Elämäntyylin jatkuessa samanlaisena vajaatoiminta on kehittynyt ja yksikään dietti ei ole tehnyt keholleni oikeutta. Aineenvaihdunta hidastuu dietillä aina vaikka olis kuinka huippuvalmentajan ohjeet kourassa. Jos joku on luonnon vastaista niin diettaaminen sitä on. Kun tekee vastoin luontoaan, ennemmin tai myöhemmin maksaa hinnan, omalla terveydellään. Tai minä maksan, en puhu kuin omasta puolestani. Mutta kun oon tästä avautunut, niin yllättäen huomaan, en ole yksin, meitä on paljon.
Viime syksyn kisojen jälkeen hakeuduin yksityiselle puolelle lääkäriin ( jonotin noin neljä kuukautta) ja tutkimuksiin ja tätä kirjoittaessani olen ollut 3,5 viikkoa kilpirauhaslääkityksellä, diagnoosi siis vajaatoiminta, todennettiin MDD:n kautta otetussa laajassa kilpirauhaspaneelissa joka otettiin helmikuun alussa, vastaukset sain maaliskuun 15.päivä. Lääkitys erityslupavalmiste Thyroid Erfa, joka sisältää kaikkia kilpirauhashormoneja.
Olen tietyllä tapaa helpottunut ja eniten siksi että oireet ovat lievittyneet ja voin päivä päivältä paremmin. Pahimmat oireet mm: alilämpöisyys , alentunut vastustuskyky, väsymys sekä jatkuvat nivelsäryt ovat jo nyt poissa mikä on uskomatonta , myöskin yleisvointini on jo nyt parempi kuin vuosiin. Mua on särkenyt niin kauan kuin muistan ja etsitty syytä. Kun mitään sairautta ei ole todettu, olen tyytynyt kohtalooni. Toisin sanoen mulla on ollut koko aikuisikäni kroonisia nivel-ja lihassärkyjä, joka päivä. En oo tästä puhunut kuin lääkäreille koska kukaan ei koskaan uskois kumminkaan, on pidetty luulosairaaana tai jotenkin ‘herkkänä’, siis vähätelty. Kroppa on jumittanut jo vuosia ja kun katsoo taaksepäin, näen koko kuvan selvänä.
Varsinainen nöyryytyskoulu ja todellakin pistää miettimään, mitä olen puuhastellut vuodesta 1999 viime syksyyn. Kroppa puhki, kaput, finito. Se että väsähdin just syksyllä kertoo siitä, että puolen toista vuoden kisaprojektin jälkeen alkoi toinen projekti ja olin niin stressissä kun ihminen olla voi, taustalla koko ajan se että keho oli pahasti epätasapainossa. Eikä ollut enää sitä tavoitetta , niin väsymys vain voimistui. Kun mietin miten hyvin voin dietillä ajoittain, niin oikeastaan olin koko ajan ihan ylivirittynyt, hyperaktiivinen.
Tästä voisi kirjoittaa pitkän stoorin ja keskusteluahan tästä aiheesta riittää, onhan kilppariongelmat lajimme parissa melko yleisiä.Kisadietillä ongelmat olivat läsnä koko ajan, esimerkiksi painon pudottaminen on tällä moottorilla melkoisen hidasta hommaa. Näin on ollut jo vuosia, vuodesta 2007 alkaen on vajisoireita ollut, mutta lääkäristä en ole apua saanut, oma diagnoosi on ollut se , että kroppa on väsynyt, väsytetty, puhki. Moottori käy hitaalla. Olen rummuttanut tätä samaa kuvioita vähän eri metodeilla niin pitkään.
Pelkkä lääkitys ei korjaa elämää jos vanha meno jatkuu, mutta pakko myöntää, kyllä se minun kohdallani on tehnyt melkoisen eron vointiin, ei voi kuin ihmetellä, kuin olisi herännyt unesta. Tosin oikean annostuksen löytyminen voi viedä puolikin vuotta, enemmänkin. Keho on myös kovin uudistumiskykyinen, kun sitä lääkitsee hyvällä ravinnolla ja levolla.
Koska tutkimusten ja lääkityksen aloittamisen välinen aika oli pitkä, oli aikaa funtsia kirjaimellisesti omaa elämää. Rauhoittua ja kerätä voimia. Olin koko talven aika depiksessä. Eniten sen takia että sairastelin koko ajan, tai meinasin tulla koko ajan kipeäksi. Taistelin. Hakeuduin myös terapeutin ja sen jälkeen psykiatrin juttusille. Kävin molemmissa vain kerran. Se riitti. On eri asia peilata elämäänsä ulkopuolisen ammattilaisen kanssa, tehdä tilinpäätös, kuin jutella kavereille. On silti todettava, että koiraani ja liikuntaa parempaa terapeuttia en tarvitse
Pääkoppa on sen verran hienosti rakennettu järjestelmä että jossain vaiheessa asiat vain loksahtaa paikoilleen ja perässä seuraa meidän hieno instrumenttimme kuningas keho. Kun itse tekee ihmissuhdetyötä eli valmentaa, on omat asiat oltava kondiksessa. Ammatillista itsetuntoa on sen verran, että voin reilusti myöntää myös asiakkaille, missä mennään ja näin työrintamalla tämä lyhyt mutta vaikea elämänvaihe sujui mutkitta. Tein muutaman kuukauden ( 3 kk) vain kolmen päivän työviikkoa, joka on yrittäjälle tosi vähän. Se jos mikä stressaa, koska yrittäjänä kotona makaaminen tulee kalliiksi. Tätä kirjoittaessani teen töitä hyvällä rytmillä ja työthän ei tekevältä lopu, siksi en buukkkaa kalenteria täyteen.
Toiseen aiheeseen,
En syty näistä ruokapropagandoista, mutta lääkärini rohkaisemana päätin tammikuussa kokeilla paleo-ruokavaliota. Mikään ehdoton en ole ja pärjään hyvin ilman omia eväitä sillä paleo on niin helppo toteuttaa. Muutos ei ollut iso, koska olen ollut maidottomalla ja gluteenittomalla pari vuotta. Tosin kilpparia lamaavat loputkin viljat ( kotimaisten lisäksi mm. hirssi, tattari, guinoa) on minimissä ja pakko myöntää , ihan eri olo! En kuitenkaan lähde julistamaan paleon ilosanomaa, mut kokeiltuaan tietää mikä ero olossa!
Toki voin syödä ihan kaikkea, mutta ei tee mieli koska tunnen sen nahoissani aika nopeesti. Olo ja vointi kertoo ja niveloireisiin sekä tukkoisuuteen on paleo vastannut hyvin. Tai ehkä se on vaan stressin lieventyminen tai molemmat. Cocoville ja Solgarille iso kiitos laadukkaista viherjauheista, pähkinöistä, marjajauheista ja kookosöljystä ja Solgarille terveyttä ja kilpparia tukevista vitskuista, kaikki päivittäisessä käytössä.
Mutta nyt.Nyt nautin keväästä ja elämästä hyvin kiitollisena. Kuulostaa ehkä kliseiseltä, mutta ennen kuin on ollut sairas, ei voi haluata olla todella terve. Ihan vaan perustervekin on hyvä. Minulle hyvä terveys tarkoittaa samaa kuin hyvä kunto, valmiutta tehdä mitä haluan. Mitä elämää se on jos ei voi tehdä mitä haluaa? Tosin sekin vaihtelee miten terveyden kokee. Istuin yks päivä bussissa ja vieressäni oli pyörätuolissa istuva herra ja hän sanoi että ei ole sairasta päivää nähnytkään
Just tällä hetkellä on sellainen olo että voin tehdä mitä ikinä haluan. Tunnen oloni terveemmäksi ja olen hyvin kiitollinen. Hoidan itseäni hyvin ja pitkästä aikaa on löytynyt aikaa omalle perheelle, ystäville ja kaikelle mille ei ikinä oo tarpeeksi aikaa tai voimia. Yrittäjänä tekee itselleen helposti kiireen, mutta kun kuvioista otetaan treenit hetkeks pois, tajuaa että aikaa voi käyttää muuhunkin kuin ähistä salilla. * väläys* ( huomioikaa että olen suuren ajan työajasta kuntosalilla, helposti aamusta iltaan)
Treenaan mutta vähemmän. Vähempi riittää kun se on tehokasta. Cross Fit muun muassa on sitä. Tosin vielä en ole pukeutunut Roguen paitaan Olen purkanut fitnesskuntoni täysin, mutta tietty kunto on ja pysyy, lihasmassa ei näköjään häviä vaikka ei bodaakaan. Treenaan salilla pari kertaa viikossa tehokkaasti, lähinnä jalkoja ja leukoja ja soutuja. Oon aika fiiliksissä siitä että kroppa taipuu tanssiin ja hallitsen kehoani myös akrobaattisemmilla tunneilla. Kesällä treenaan monipuolisemmin, kuin fitnessaikoina, mutta myös olen vaan. Ei aina tarvii tehdä jotain.
Kilpaurheilu-ajatuksesta olen toistaiseksi luopunut. Jos joskus tulee fiilis asettaa kilpailullisia tavoitteita, niin sitten olkoon. Ei urheilija koskaan lopeta urheilemista, vai miten se sanonta menee, vaihtaa vain lajia….
Crossfitissä löydän halutessani kilpailutilanteen joka treenissä Olen kumminkin vahvasti sitä mieltä, että jonkun aikakauden loppu on uuden alku enkä enää koskaan halua tietoisesti riskeerata terveyttä eli tehdä asioita yli. Elämä on liian arvokasta sairasteluun, stressaamiseen, kehon prässäämisen ja siihen jumputukseen jota olen harrastanut. Paljon paremmassa kunnossa pysyn kuin en harrasta diettejä. En halua painonvaihteluita. Oma haasteensa on tulevaisuudessa mahdollisest raskaudet, mutta nekin tuntuvat ihan luonnollisilta, enkä ole huolissani kehoni ‘menetyksestä’, päinvastoin, uskon että hyvän peruskuntoni ansioista pysyn hyvässä kunnossa sikäli mikäli perheenperustaminen on ajankohtaista.
Fitness on tosi pinnalla ja moni tavoittelee unelmavartaloaan laittamalla itsensä ‘ruotuun’, homma toimii ja eletään unelmaa. Tärkeintä on että ihmiset aidosti tavoittelevat sellaisia asioita jotka oikeasti lisäävät hyvinvointia. Kannattaa muistaa, että kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Itse olen ollut elämäni vaiheissa tervein ja onnellisin silloin kun olen saanut toteuttaa itseäni vapaasti. Kisadietilläkin olen nauttinut elämästä, mutta ollaan rehellisiä , homma on kaukana terveydestä. Tajuat sen kun katsot asiaa vähän kauempaa. Tosin hommaa voi toteuttaa terveellisesti, mutta missä se raja menee. On totta, että toiset ovat metabolisesti kimmoisampia kuin toiset, heidän kroppansa kestävät paremmin. Missä muussa lajissa dietataan ja treenataan kuukausitolkulla, se jos mikä vanhentaa ennen aikojaan. Mutta kysytään sitten 10 vuoden päästä kuka on mitäkin… Arvostan silti jokaista huippu-urheilijaa ja myös fitnesslajien kilpailijoita, aivan älyttämästi!
Tämä uusi laji, Bikini on joltain osin jopa fiksumpi, koska lähempänä naisten ‘ideaalivartaloa’ mutta moni lähtee lajiin heti kisat mielessä. Katsokaa niitä top3-mimmejä , ne on pelkkää lihasta, ei sellaista kiinteyttä ja muotoa saa puolessa vuodessa jos pohjilla ei ole terveet elämäntavat ja urheilutausta. Ei riitä hoikkuus, siksi kannattaa varata aikaa siihen pohjan tekemiseen mikäli mielii lavalle. Minun urheilutaustani oli bodyfitness ja nykyisin kun menen johonkin, niin kaikki uuden aloittaminen on helppoa, kiitos urheilutaustani, esim. cross fitissä mulla on selkeesti pohjaa josta on ollut hyötyä, kiitos tuhansien treenituntien ja kovan kivunsietokyvyn.
Valmennus-ja pt-homman kautta fitness on osa elämääni varmasti pitkään ja valmennuksellisesti ajateltuna, kaikki, myös kilpailijat ovat mulle inspiroivia valmennettavia. Myös kisavalmennettavia on jo isoksi tiimiksi asti. Nautin tästä roolista, sillä minulla on paljon annettavaa näille nuorille ja vähän varttuneemmillekin urheilijoille. Sillä tavalla oon scenessä mukana.
Mutta omasta näkökulmasta katsottuna maailmassa on niin paljon muutakin. Oma fitnesskupla on kyllä poksahtanut, jo oli aikakin. Jokainen joka kisaa tai valmistautuu kisaamaan, tietää, etenkin jos ei ole sitä omaa perhettä että laji täyttää helposti koko elämän, on vaan treenit ja dietit ja kunto….on toki muutakin mutta ensisijaisesti nuo kolme. Eikä siinä välttämättä ole mitään väärää, mutta mun kohdalla aika nyt vaan oli ja meni jo.
On huikeaa tajuta olevansa rajaton. Parasta on että olen taas hyvissä energioissa.
Fit-lehden kuvauksista kuva: Mika Pollari
Fitness Classicin jälkeen aika on lentänyt eteenpäin. Ensimmäinen viikko meni kuvauksissa ja töitä tehdessä, ja samalla treenasin suuremmalla motivaatiolla kuin koskaan. Nyt on todellakin ollut sellainen “kaikki tai ei mitään” -meininki. Espanjassa ollaan paremmassa kunnossa, piste.
Kävin myös Tampereella treenaamassa valmentajien luona. Nää treeniviikonloput on ollut ihan parhaita ja tämäkään kerta ei ollut poikkeus. On kyllä niin kiitollinen olo, että saa kuulua Pro Elite Team:iin. Hienot valmentajat ja upea koko tiimiporukka
Muuten päivät on siis täyttynyt koulusta ja töistä, kuitenkin yrittäen keskittää energiat treeneihin. Yllättävän hyviä treenejä onkin ollut, ja varsinkin selkä-treenit on ollut parempia kuin koskaan aiemmin! Olen oppinut saamaan paremman tuntuman, joten treeni menee satavarmasti perille.
 |
| Todistetusti koulussa! Oon kyllä ollut niin ahkera, että siitäkin annan itselleni lisäpointsit! |
Salitreenien lisäksi on tietenkin hiottu vapaaohjelmaa ja tehty erilaisia aerobisia treenejä. Vaikka nyt keskitytäänkin vain viikon päässä siintäviin kisoihin, niin oon jo pikkasen fiilistellyt myös tulevia kevään/ kesän treenejä, joissa aion hioa vapaaohjelmaani vielä astetta lisää vaikeutta ja fysiikan taas paremmaksi. Mutta tosiaan – nyt keskittyminen vain ja ainoastaan EM -lavaan!!
Mun ja tiimikaverini Piian kilpailu käydään lauantaina ja sunnuntaina. Me kilpaillaan siis yleisessä (eli aikuisten) sarjassa ja molemmat vielä samassa pituusluokassa, eli alle 163cm. Tässä sarjassa taso on ollut aina kova, joten kovaa kisaa odotetaankin!
 |
| Eevsku & Piude – rematch is coming up |
Lähtö Espanjaan on kuitenkin jo tiistaina, sillä osalla Suomen joukkueen kilpailijoista kilpailut alkavat jo torstaina. Oon fiilistellyt koko viikon sitä, että päästään tekemään viimeiset aamulenkit ja treenit auringon alla <3 Mä olen niin auringon lapsi, ja että voikin olla pieni tyttö onnellinen kun pääsee lämpöseen
Luottavaisin mielin ollaan menty, ja ajattelin pitää tän moodin yllä kisaan asti. Mitä sitä turhia taas stressaamaan? Oon tehnyt kaikkeni, että tällä kertaa ne arvokisatuliaiset on sitä mitä lähden hakemaan. Mulla lähtee tiimikaverin lisäksi valmentajat reissuun mukaan, ja muutenkin on jotenkin niin hieno fiilis päästä edustamaan Suomea paikan päälle. Tätähän mä olen aina halunnut. Arvokisat, joissa kuljetaan ylpeänä Suomen liput hihassa. Nyt vaan tosiaan pidetään tää varma olo loppuun asti, parannetaan hieman vapaaohjelmasuoritusta ja fysiikka tulee olemaan parempi. That’s it.
 |
| Tätä fiilistä kohti! Se oli jotain niin parasta. Ei sitä voi sanoin kuvailla. I did it. |
Kyl sitä ihan herkistyy kun alkaa miettimään, kuinka paljon mä tätä haluan. Kuinka paljon oon tehny duunia. Ja nyt kaikki on mahdollista.
Parit kovat treenit vielä edessä, sitten alkaa keventely ja tankkaukset. Mikä parasta – Espanjassa <3
Kisakuulumisia yritän päivitellä tänne mahdollisimman paljon, mutta jos haluat pysyä mukana tiiviimmin, niin kannattaa käydä tykkäämässä mun Facebook -sivuista, sekä seurata instagrammissa ja twitterissä nimellä @eevsku.
Voit myös seurata meidän Pro Elite Team:in päivityksiä Facebookissa!
Nyt sitä reeeniä ja sit alkaa pakkaaminen!!
I’ll be ready for the stage!!
Mitä fysiikkaurheilija tekee harjoituksissa? Nostanko murkuloita vai pyrinkö antamaan harjoiteltaville lihaksille kasvuärsykkeen? Suoritustekniikassa on iso ero riippuen siitä tekeekö uimari penkkipunnerrusta parantaakseen rintauintiaan vai pyritäänkö harjoitteella kasvattamaan rintalihasta. Missään muussa lajeissa kuin fysiikkalajeissa ei olla kiinnostuneita miltä lihas näyttää. Ovatko ne keskenään balanssissa? Minkälainen on lihaspyöreys. Uimari penkkaa parantaakseen rintauintiaan. Ei häntä kiinnosta meneekö harjoitus rinnalle, olkapäille vai ojentajille. Häntä kiinnostaa pystyykö hän siirtämään penkkipunnerruksen voimatasojen kasvun uimaradalle. Fysiikkaurheilija pyrkii taas punnertamaan siten, että harjoite maksimaallisesti kuormittaa rintalihasta, ei olkapäitä. Lihastuntuma (muscle and mind connection) on käsitteenä helppo ymmärtää. Tehdään suorite siten, että harjoiteltava lihas jännittyy maksimaallisesti ja minimoidaan avustavien lihasten käyttö. Pyritään siis saamaan maksimaallinen kasvuärsyke harjoiteltavalle lihakselle. Aika yksinkertaista, mutta yleensä tämä unohtuu, kun kävellään salin pukkarista ulos. Tinaa ladataan tankoon mahdollisimman paljon ja räävitään muutama hassu toisto huonolla suoritustekniikalla, kun halutaan tehdä vaikutus vieressä treenaavaan punttimimmiin.
Jos voimaharjoittelua tehdään lajia tukevana harjoitteena, tavoitteena on suorituksen parantaminen itse päälajissa. Tällöin liikkeet tehdään yleensä räjähtäen, varsin isolla painolla ja keskittyen itse liikkeeseen. Pyritään saamaan mahdollisimman hyvä voimantuotto monen lihaksen yhteistoimintaa parantaen. Välttämättä normi tanko ei ole paras valinta. Aika harvoin missään lajissa otetaan kiinni tangosta. Enemminkin otetaan kiinni vastustajan nilkoista, ranteesta tai judopuvun rinnuksesta. Tällöin perustankoa sopivampia työkaluja ovat paksut tangot, kahvakuulat, fat gripzit etc. Tavoitteena on kehittää motoristen yksiköiden aktivointia ja hermoston tehokkuutta.
Fysiikkaurheilija on kiinnostunut miltä harjoiteltava lihas näyttää ja onko kehon lihaksisto fyysisiltä mitoiltaan balanssissa. Fysiikkaurheilija on kiinnostunut hypertrofiasta, harjoiteltavan lihaksen kasvusta. Lihas ei tiedä paljonko tangossa on tinaa, se vain reagoi painon aiheuttamaan vääntömomenttiin. Kun harjoittelun tavoitteena on hypertrofia, pyritään varmistamaan, että mahdollisimman moni motorinen yksikkö (lihassäiekimppu plus hermopääte) on riittävän pitkän aikaa jännityksen alaisena, jotta harjoitus aiheuttaa lihakselle kasvuärsykkeen. Tyypillisesti toistojen tempo on hitaampi, suoritus kontrolloidumpi ja sarjan kesto pidempi kuin lajia tukevassa harjoittelussa. Hypertrofiaa tapahtuu, kun lihas on jännityksen alla noin 40-60 sekuntia. Erityisesti liikkeen eksentrinen vaihe tehdään hitaasti ja kontrolloidusti. Työntövaihe voidaan tehdä enemmän räjähtäen, jotta aktivoitaisiin mahdollisimman paljon motorisia yksiköitä. Liike tulisi siis tehdä riittävän hitaasti, jotta juuri harjoiteltava lihas tekee suurimman on työstä. Painot määräytyvät suorituksen tempon ja tavoitetoistomäärän mukaan. Ensin tangon täyteen lataamista kannattaa kuitenkin varmistaa suoritustekniikka, että harjoiteltava lihas tekee työn. Sitten vaan rautaa tankoon niin paljon kuin tempo ja tavoitetoistomäärä sallivat ilman suoritustekniikan hajoamista. Hyvä itsekontrollikysymys on: “Pystynkö pysäyttämään painon missä vaiheessa liikettä tahansa?” Jos en, yleensä tinaa laitettu egon, ei tempon ja tavoitetoistomäärän, mukaan. Suurimman osan ajasta fysiikkaurheilijan tulisi toimia hypertrofian alueella. Maksimoidakseen kehittymisensä tulisi fysiikkaurheilijan välillä myös vierailla voimantuoton ja räjähtävän voiman alueella, jossa lajiharjoittelua tukeva harjoittelu yleensä tapahtuu. Tällöin varmistetaan hermostolliset muutokset (kuinka hyvin ja kuinka paljon motorisia yksiköitä kyetään aktivoimaan) ja perusvoimatasojen progressio.
Jos liike ei tunnu harjoiteltavassa lihaksessa, yleensä suoritustekniikka on puutteellinen tai dominoivat lihakset tekevät päätyön. Keho on siitä fiksu kapistus, jos joku lihas on muita lihaksia heikompi tai aktivoituu huonosti, keho pyrkii automaattisesti kompensoimaan ongelman muilla lihaksilla, jotta voimantuottokyky voidaan pitää. Tämä johtaa helposti dominoivien lihasryhmien vahvistumiseen ja lihasepätasapainon kasvuun. Lihasepätasapaino tilanteessa kannattaa ehdottomasti varmistua, että tuntee jäljessä olevan lihaksen tekevän työtä. Laiminlyömällä tämän ei ainostaan viivästytä tilanteen parantumista, vaan aiheuttaa lisää lihasepätasapainoa.
Keho vastaa harjoitteluun harjoitusspesifisellä tavalla eli tulet paremmaksi siinä mitä teet. Jos pyrit nostamaan penkistä mahdollisimman paljon painoa, ajan mittaan kehityt siinä ja nostat enemmän painoja. Jos taas harjoittelet fysiikkaurheilijamaisella tavalla, kehität lihaksia. Se, mitä ja miten teet harjoituksissa, tulisi aina olla tietoinen valinta. Teen näin, koska haluan kehittää tätä ominaisuuttani itsessäni. Uimarin ja kehonrakentajan penkkipunnerrustekniikat ovat erilaisia. Kumpikaan ei ole väärin. Pitää vain tietää mitä tavoittelee, jotta osaa valita tavoitteeseen sopivan suoritustekniikan.
Hyviä treenejä ja murkulaa liikkeelle omien tavoitteiden mukaan,
Rambo
Luvassa on pieni kooste kisaviikonlopun syömisistäni.
Tankkaus aloitettiin tiistaina ja jatkui aina perjantaihin saakka. Pääosin ruokani koostui jasminriisistä ja tattarihiutaleista mitään sen kummallisempia hienouksia. Ruokavalioni on muutenkin gluteiiniton, joten pakkaa olisi ollut aivan turha sekoittaa tässä vaiheessa. Tämän lisäksi pyysin mahdollisimman helppoa evästä, koska hellan ääressä vietetty aika on pois kaikesta muusta. Tattari valmistuu puuroksi puolessa minuutissa, eikä riisissäkään kauaa mene. Koko homma sujui kaikin puolin hyvin! Puuro ei ollut kovin nautinnollista jääkaappikylmänä nautittuna, joten herkuksi valitsin riisin öljyllä! Namnam.
Riisiä ja lisukkeita.
Lauantaina ennen kilpailua söin hyvän aamiaisen ja pientä suolapalaa. Meetwursti oli ihan ykkönen! Suolaa teki kovasti mieli. Huomasin, että monet söivät kisapaikalla paketti tolkulla riisikakkuja ja pilttejä sekä maapähkinävoita. Olin itse onneksi tankkautunut jo riittävästi, joten ei tarvinnut enää takahuoneessa syödä. Tiedän, ettei vatsa olisi tykännyt ja muutenkaan ruoka ei tahdo mennä alas, kun jännittää. Ennen suoritustani sain hetken snickersin kanssa. Viime kerralla odotin tuota kovasti, mutta eipä se nyt kummoista ollut.
Palkintojenjaon jälkeen olin shokissa, onnellinen ja suklaannälkäinen! Olin ostanut mukaan lempiherkkujani. Laukusta löytyi tupla-keksejä, leivonnaisia yms. Ensimmäisenä otin mukaani pussin, jossa oli erilaisia pähkinöitä suklaapäällysteellä. Rakastan pähkinän ja suklaan yhdistelmää ja pussi tyhjeni hetkessä. Olokin oli sen mukainen ja muuta ei vatsaan uponnut, vaikka olin kovasti uhonnut syöväni puoli planeettaa. Ennen tankkausta haaveilin taikinasta, leivoksista ja etenkin porkkanakakusta. Viikon aikana sain ilmeisesti tarpeekseni puurosta ja riisistä, kun jäi kakut syömättä. Voitto maistui niin paljon paremmalta kuin ruoka.
Kultsalla ei tullut syötyä muuta. Olimme tehneet pöytävarauksen Cantina Westiin klo 20.30. Pelkäsin, etten pysty syömään edes illalla, kun tuli niin paha olo verensokerin äkillisestä noususta. Ainoastaan vesi meni alas ja ihmettelen edelleenkin, miten tuo vajaa 300g suklaakarkkeja saikin aikaan tuollaisen olon. Matkalla hotellille vatsakin tuli todella kipeäksi ja tahdoin vain päästä suihkun kautta lepäämään. Minähän olen allerginen maitoproteiinille, mikä varmasti selittää myös näitä oireita. Minkäänlaisia maitotuotteita en ole käyttänyt moniin kuukausiin, enkä taatusti aiokaan. Olen voinut niiden poisjättämisestä saakka erinomaisesti. Täytyy vielä mainita, että kysehän on täysin eri asiasta kuin laktoosi-intoleranssi!
Sitten päästäänkin päivän ensimmäiseen ruokaan. Saimme murua rinnan alle noin klo 21.30 ja nälkä oli tuossa kohtaa melko kova. Vedin alkuhätiin pöydässä olleita nachoja ja salsakastiketta, juomana oli vettä. Ruokalistalta olisi tehnyt mieli tilata kaikki, mutta päädyin tähän: ” Pulled pork hamburger
Ylikypsää revittyä porsasta, coleslaw-salaattia, hillottua sipulia ja lankkuperunoita” . No joo… Enpäs ole koskaan ollut niin pettynyt ravintolaruokaan. Kylmää ja mautonta. Siinä vaiheessa en jaksanut valittaa henkilökunnalle, koska olin lähellä kuolla nälkään. Kaadoin päälle ronskilla kädellä suolaa, mutta ei sitä viitsinyt silti syödä. Sain Tonilta yhden 100g hampurilaispihvin cheddar-juustolla (niitä oli 4), mikä pelasti hieman. Vastineeksi siirsin oman burgerin avokin lautaselle. Vatsa tuli täyteen ja, koska kaikkien ruoat olivat kylmiä talo tarjosi meille mansikkamargaritat. Juomien tullessa pöytään laitoin omani jakoon, koska minä+alkoholi ei ole hyvä yhdistelmä. Jälkkäriä kukaan ei tilannut.
Näyttää paaaljon todellisuutta paremmalta...
Vielä on hymy huulilla, pian ei.
Kulissikuva, ei alkoholia meikäläiselle.
Lähdimme Cantina Westista vasta klo 23 aikaan ja kaikki kaupat olivat kiinni lukuun ottamatta asemalla ollutta 24/7 alepaa. Ei muuta kuin pieni iltalenkki ja kaupan kautta hotellille. Piti saada vielä jäätelöä (maitoamaitoamaitoa..) ja mukaan tarttui myös Fatzerin sinistä. Vielä yömyöhällä syötiin Tonin kanssa siis vähän Aino-jäätelöä, joka oli aamulla sulanut kivasti pöydälle. Suklaat jäivät pakettiin.
Sunnuntaina menimme hotellin aamiaiselle klo 9.30. Toni ja Jutta olivatkin jo varoittaneet, että aamupala oli surkea, mutta se oli oikeasti SURKEA! Kaikki odotukset romuttuivat. Oli siellä onneksi kaurapuuroa! Söin lautasellisen puuroa, kolme kokonaista sämpylää meetwurstilla ja juustolla ja jonkin marjakipon. Muniakin otin, mutta eihän niitä saanut edes kuorittua (jotain 3min munia..) ilman, että hajosivat käsiin.
Aamupalaa hotellilla. Oli pakko sekoittaa omat protskut puuroon, kun ei tuolta saanut mitään, munatkin hajosivat käsiin.
Lähdimme ajamaan kotiin klo 12. Viime kisareissulla kärsin vatsakivuista koko automatkan syötyäni liikaa, joten tällä kertaa totaalinen syömälakko automatkan ajaksi, vettä yritin juoda nestehukkaani. Pysähdyimme Jalasjärven Juustoportilla ja vihdoin sain taivaallista ruokaa seisovasta pöydästä! EHDOTTOMASTI viikonlopun paras anti: paljon salaattia, riisiä, seitä pinaattitäytteellä, maukasta porsaanlihaa ja sienisalaattia. Eikä mitään valittamista tähän kohtaan.
Päästyämme kotiin menin suoraan nukkumaan purettua ensin kaikki laukut sekä laitettuani tiskin ja pyykit pyörimään. Heräsin vielä syömään sen Fatzerin levyn ja hyi olkoon, mikä olo TAAS! Toni katsoi vierestä ja pyöritteli päätään, ei siinä touhussa kyllä ollut mitään järkeä. Kaiken kaikkiaan melko epäonnistunut herkuttelu. Maanantaina odotti onneksi paluu salaatinlehtien punnitsemiseen, mutta jo eilen olisi tarvittu lisäenergiaa. Onneksi tankkaus EM-kisoja varten alkaa jo pian.
Nyt kaikki peukut pystyyn, että Espanjasta tulee säihkyviä tuliaisia! Loppukiri!!!
http://silfvernagel.blogspot.fi/ löytyy lisää kisatunnelmia!
Palataan astialle, Jessica
Noniin, pieni raportti on paikallaan varmasti myös täältä suunnasta, eli viime viikonlopun kilpailut omasta näkökulmasta.
Viimeistelyviikko oli aika mielenkiintoinen ja itseasiassa tähän astisista kilpailuvalmistautumisista haastavin, sillä näin jälkeenpäin voi sanoa että kisajännitystä oli kyllä ilmassa. Yleensä en ole niin kova jännittämään, ja jännitys tulee vasta juuri ennen h-hetkeä.
Viikko meni kuitenkin loppujen lopuksi hyvin, ja sain ainakin nukuttua todella hyvin, sillä kävin Kranio Fysiolla Neurosonic -tuolihoidoissa. Nukahdin helposti ja heräsin yön aikana vain kerran vessaan, vaikka yleensä tässä vaiheessa valmistautumista siellä tulee juostua useamman kerran yön aikana, joka tietenkin häiritsee unta.
Pieniä vaikeuksiakin tosiaan oli, sillä maanantaiaamuna heräsin kamalaan vatsakramppiin, joka onneksi meni lopulta ohi ja sain iltapäivällä tehtyä treenit normaalisti. Keskiviikkona olo oli kuin jyrän alle jäänyt, ja tajusin että olen juossut taas aamusta iltaan paikasta toiseen, ja nyt on aika levätä. Menin kotiin kevyen treenin jälkeen ja makasin vain loppupäivän sohvalla katsoen elokuvia. Se teki oikeasti todella hyvää! Torstaina olin taas terässä ja oli ihana tehdä viikon vikat harjoitukset, sekä pakata viikonlopun eväät ja tavarat.
 |
| Torstaina vikat treenit. |
Perjantaina lähdin junalla Helsinkiin, ja rautsikalta bussilla meidän hotellille Crowne Plazaan. Oli muuten hieno hotelli! Odottelin siinä aulassa ihanan pehmeillä sohvilla ja join vettä kuin viimeistä päivää. Nimittäin valmennuksen saavuttua veden juonti loppui siltä erää ennen kisaa.
Jaoin hotellihuoneen Suvin kanssa ja me taidettiinkin saada koko porukan isoin hotellihuone. Onnistuin taas räpyttelemään ripsiäni vastaanottovirkailijalle heh
Minna toi mun kilpailuasut, joita en ollut täysin valmiina vielä nähnyt. Mutta onneksi Biancaneveen voi luottaa ja sovittaessani niitä ne olivat juuri täydelliset! Sekä bikinit että vapaaohjelma-asu. Sitten ensimmäinen kerros jan tanaa pintaan ja kisakokoukseen.
|
|
| Saatiin meidän uudet upeat tiimitakit! Biancanevelle iso kiitos |
 |
| Bikinien sovittelua. Tässä vaiheessa tuli niiiiin hyvä fiilis!! Kohta pääsee lavalle! |
Kilpailukokous meni nopeasti ja samalla käytiin kurkkaa esiintymislava, jotta voi mielikuvaharjoitella ohjelman tekoa oikeassa kohtaa. Olo oli varma ja tiesin, että seuraavana päivänä pistäisin kaikki peliin.
Illalla vedettiin toinen kerros väriä, ja sen jälkeen nukkumaan. Nukahdin helposti ja nukuin hyvin aamuun saakka. Aamulla heräsin taas tutun tunteen kanssa – today is THE day. Se on vaan niin mahtava fiilis, kun kisapäivä vihdoin koittaa!
Kaikki ne valmistelut kilpailua varten on mulla pelkkää fiilistelyä. On ihana alkaa laittautumaan ja kuunnella musiikkia, hakea oikeaa kilpailufiilistä.
Kisa-aamun valmistelut meni taas hujauksessa, ja yhtäkkiä olikin jo aika vetää vapariasu päälle ja lähteä kohti Kultsaa. Fiilis oli korkealla ja edelleen olo oli rauhallinen, vaikka pieni jännitys hiipikin jo päälle.
Ennen lavalle menoa ja kilpailujen jälkeen napsin trail mixistä energiaa! Lisäksi mukana oli CocoVin raakasuklaalevyjä, joilla herkuttelin illalla
Kilpailut alkoivat ajallaan ja hyvin nopeasti oli aika mennä lavalle, sillä meidän sarja aloitti koko kilpailun vapaaohjelmilla. Olin itse toisena heti Jannin perään. Kun Janni meni vetämään shownsa, vedin vielä happea ja keskityin, päätin onnistua.
Lavalla kaikki meni taas täysin flow’ssa. Uskomaton tunne ja yhtäkkiä huomaatkin jo lopettaneesi. Se fiilis vapaaohjelman tekemisen jälkeen.. Ja kun koko yleisö oli niin hyvin mukana. Mä en ikinä unohda sitä hetkeä. Tää oli ehdottomasti tähän saakka paras kisafiilis ikinä.
 |
| Nautin niin paljon! Kuva: Mika Pulkkinen |
Vapaaohjelma meni siis kokonaisuudessaan hyvin, mutta parannettavaa vielä on. Olin kuitenkin niin iloinen ehjästä suorituksestani, että itseni kokoaminen fysiikkakierrokselle oli vaikeaa. Olisin vain halunnut jäädä fiilistelemään sitä tunnetta! Löydät vapaaohjelmani youtubesta http://www.youtube.com/watch?v=1lHgvZmizjg&list=UUkYgKck1HQDo3SXe52dmhfg&index=5.
Fysiikkakierros ei sitten mennytkään omalta osalta ihan nappiin, ja jälkeenpäin katsoessani kuvia tuli vain mieleen, että miten voinkin olla noin huonoissa asennoissa neljänsissä kisoissani??
No – käännetään tämä kuitenkin vain hyväksi asiaksi, sillä tiedän että pystyn vielä paljon parempaan ja minulla on ns. ässä hihassa EM -kilpailuja varten. Nyt nimittäin pistetään aivan kaikki peliin, ja nämä pari viikkoa hion kuntoni paremmaksi, sekä harjoittelen asentoja niin paljon, ettei mikään voi mennä pieleen.
Meillä oli tiimikaverini Piian kanssa tasainen kisa, ja Piia ansaitsi myös ehdottomasti paikkansa EM-kilpailuihin. Pro Elite Team edustaa siis myös Espanjassa, ja mukana on onneksi meidän huippuvalmennus Minna&Kimmo.
Lauantai-illan ja sunnuntain nautin voittajafiiliksestä, sekä tankkailtiin ja kerättiin voimia tuleville viikoille. Maanantaista asti ollaan taas painettu 110-lasissa, ja niin tullaan tekemään siihen saakka kunnes kone Espanjaan starttaa. Kimmo sanoikin, että jos alkuvuosi on tehty töitä kutosvaiheella, niin nyt on sit aika kääntää sinne seiskavaihteelle. Ja minähän käänsin.
Olen niin kiitollinen tästä kilpailumahdollisuudesta, ja voin tosiaankin sanoa, että nyt en lähde todellakaan hakemaan pelkkiä kokemuksia.
Kuten vapaaohjelmani musiikkinikin kertoo…
I’m a woman on a mission, nothing can’t stop me, I’m stronger than ever….
 |
| Minä ja Minna <3 |
 |
| Pro Elite Team tyttöjä ja Kimmo:) |
